"Voi ei!" Puokki kiljui ja mutusti luumua.
 "Mitä?" Haili kysyi, kun yritti ahtaa jalkaansa sinivihreään pellekenkään.
 "Joulupukki!" Nokkaeläin huusi kauempaa ja osoitteli taivaalle.
 "Eipäs kun lumivyöry, pelastautukoon ken voi!" Puokki jatkoi ja tuijotti Hailia, joka oli hieman jäljessä.
 "Länsirintamalta ei mitään uutta", Jjack sanoi ja istui Hailin viereen lumeen. "Tämä lumi kastelee takapuoleni, kunhan se ensin kaivautuu housujeni kuitujen läpi veden muodossa ja ei höyrysty."
 "En tiennytkään että osaat sotahistoriaa tai jotain.. vesihommia", Haili mutisi ja tutkaili jalkaansa. "Tarvitsen villasukan, tämän kengän kuitujen läpi tuulee jotakin kylmää, joka on höyryn muodossa."
 "Eihän se noin mene", Jjack sanoi närkästyneenä (eikä edes tajunnut, että Haili pilkkasi häntä). Ja näin reunahuomautuksena voin sanoa, että Jjack tajusi asian vasta, kun mietti tapahtumia jälkeenpäin omassa sängyssään, kun oli antanut Flipperille yösuukon ja joutunut sitten testaamaan elvytystaitojaan kalaan, kuten joka ilta.
 "Minulla on suunnitelma!" Chibu hihkaisi ja nousi ylös. Pipo, joka hänen silmillään oli, lensi kaaressa alas ja laskeutui erään ranskalaisen patongille.
 "Kerro ihmeessä, pomo", Haili sanoi.
 "Jatkamme matkaamme ja toivomme, että tapaamme Ryhmä Ykkösen siellä jossakin, missä meidän piti heidät tavatakin", Chibu ilmoitti ja röyhisti rintaansa (taas).
 "Mahtavaa", Haili mutisi. "Tuon jutun kehittelyyn on tarvittu varmasti hurja aivokapasiteetti."
 "Pilkkaatko sinä minua?" Chibu kysyi terävästi ja laittoi kätensä puuskaan röyhistetylle rinnalleen.
Haili hymyili. "En tietenkään."

 "Nyt on joulu", Kira niiskaisi. "Minun pitäisi olla rakkaimpani vieressä takkatulen äärellä kääriytyneenä pelkkään pehmeään huopaan ja syödä viinirypäleitä.. tai mansikoita, pidän enemmän mansikoista."
 "Hiljaa Kira, yritän miettiä", Ameria tiuskaisi. Kira ei tällä hetkellä ollut kykenevä loogiseen ajatteluun, joten aivotyöt jätettiin Amerialle. "Meidän pitäisi saada köysi ja joku vetämään meidät ylös."
 Jippe istui murheellisen näköisenä, puristi tiukasti (siis TIUKASTI) Longchampiaan ja samalla silitti sitä. Hän sääli kalliita Lacosten kenkiään, jotka odottivat kotona huolissaan Jippeä, joka ei kuitenkaan ikinä tulisi takaisin, ellei Amerian suunnitelma toimisi.
 "Tarvitsemme köyden", Jippe inisi. "Minulla ei ole köyttä, vain Longchampin kantohihna."
 Muiden katseet kääntyivät kohti laukkua.
 "Ei", Jippe sanoi torjuvasti. "Teidän ei pitäisi edes ajatella sellaisia. Teillä ei ikimaailmassa olisi rahaa ostaa minulle niin montaa Longchampia, kuin vaatisin tämän tilalle, jos rikkoisitte tämän!"
 "Häh?" Hullu kysyi – hän meni hieman sekaisin, kun Jippe puhui.
 "Ei mitään!" Jippe kiljaisi. "Onko kellään päivänkakkaroita, voiveitsiä, kirjasto- tai visakortteja?" Kaikki pyörittelivät päitään (paitsi Kira, joka oli hautautunut syvään itsesääliin).
 "Ei kun hei, minulla taitaa olla plussakortti", Ameria sanoi ja kaivoi taskustaan luottokortin. "Kelpaako?"
 "Ei, sillä plussakortti ei kelpaa Pariisissa", Jippe vastasi ja jatkoi laukkunsa silittelyä.
 Sitten oli pitkään hiljaista, kun Ameria ja Hullu pelasivat kivi paperi saksia. Ameria oli johdolla, sillä Hullu otti joka kerralla kiven kuten Bart Simpson. Jippe helli (öh?) laukkuaan ja Kira kehitteli fantasioitaan.
 Melkein puolen tunnin hiljaisuuden rikkoi Kira kiljaisullaan. "KÖYSI! Köysi tipahti taivaasta!"
 "Molo", Ameria urahti ja paukautti Kiraa takaraivoon. "Eihän se taivaasta tippunut."

-----------------

A/N: Toivottavasti mä en kuole tän lyhyyden johdosta. Eikä tää oo ees hauska. Höh.