"Well, oh what a beautiful morning, aw now.
Yes, what a wonderful day.
You know I - I've got a beautiful feeling.
Everything's - everything's going my way."

 Ameria lauleli ylipirteään tapaansa turhankin pirteää laulua. Kaikki – siis kaikki Ameriaa lukuun ottamatta – olivat hyvin ärtyneitä, sillä lunta oli polviin asti Kiran ansiosta. Kun matkaan oli lähdetty, ei Kira tullut ajatelleeksi, että sitä toista reittiä pitikin olisi ollut helpompaa kulkea; siellä oli nimittäin tallattu polku.
 "The sounds of the earth are like music", Ameria hoilasi. Hän oli neljättä kertaa laulamassa koko biisiä läpi, ja kaikki muutkin osasivat sen jo ulkoa. "The breeze is as busy.. hei miten se jatkuu?"
 "Se menee 'the breeze is as busy, it don't miss a tree.'" Haili vastasi ja pyöritteli silmiään. Ameria jatkoikin lauluaan, ja Haili mietti pienessä päässään sitä, miksi oli edes kertonut miten laulu jatkui.
 "Oletkos jo hiljaa, Ameria", Hullu kiljui jonon perältä pukien samalla sanoiksi kaikkien muiden ajatukset.
 "Hyvä on, hyvä on", Ameria huusi takaisin Hullulle. "Onko biisitoivomuksia?"
 "Ole vain ihan hiljaa", Kira vastasi rauhallisesti (kuten aina). "Ota vaikka mallia Puokista, ja syö hieman luumuja. Se auttaa vatsa – ja ulostusvaivoihin sekä.."
 "Selvä, kiitos riittää", Ameria keskeytti ja kävi pummaamassa kaksi luumua Puokilta. Edellä mainittu sopuisana (joskin tästä voidaan olla montaa mieltä) luonteena Puokki lahjoitti ilomielin pari rakasta luumuaan Amerialle.
 Matka jatkui suhteellisen hiljaisena. Puokki ja Ameria rouskuttivat luumuja ja Nokkis hihitteli itsekseen asialle, josta kukaan muu ei tiennyt mitään, mutta muuten kuului vain hetkittäisen tuulen suhina ja lumen narskunta kenkien alla.
 Siinä he sitten tallustelivat, jonkinlaisessa jonossa ihmetellen toistensa vaiteliaisuutta.

Noin tuntia, paria myöhemmin
 "No niin", Kira sanoi itsekseen ja pysähtyi. Kaikki muutkin stoppasivat. Yksi jos toinenkin meinasi kuitenkin törmätä edellä kulkevaan, ja kaatua.
 "Tästä lähdemme eri suuntiin", Kira totesi ja osoitti toisella sormella vasemmalle ja toisella oikealle. "Ne, ketkä haluavat mennä helpompaa reittiä, menkää tuonne ja ne, jotka haluavat mennä vaikeampaa, tulkaa minun taakseni." Kira huitoi taas käsillään hyvin mahtipontiseen tapaan.
 Porukka järjestäytyi epämääräiseksi rivistöksi vasemmalle, eli helpommalle puolelle.
 "Ei teidän kaikkien kuulunut sinne mennä", Kira murahti. "Jippe, Hullu, te ainakin tänne." Jippe ja Hullu tottelivat. "Saatte päättää, ketkä kaikki tulevat vaikeampaa meidän lisäksemme."
 He miettivät. Miettivät oikein tosissaan, mutta eivät keksineet ketään. Muutaman minuutin kuluttua (kun Ameria oli vilkaissut kuviteltua rannekelloaan), molemmat hihkaisivat yhteen ääneen "Ameria!" ja saivat edellä mainitun sekä Kiran urahtamaan yhtä aikaa. Koomisen äännähdyksen tuottaman hämmennyksen jälkeen Kira röki ammattimaisesti.
 "Tule sitten, jos uskallat", tämä mutisi ja kohotti vaivihkaa katseensa taivaaseen.
 "Toiseen ryhmään siis Jjack, Haili, Nokkaeläin, Chibs ja Puokki. Te olette ryhmä kakkonen ja me olemme ryhmä ykkönen", Kira sanoi sitten saatuaan ajatuksensa koottua. "Pomonne on Chibs, ja häntä tottelette niin pitkään kunnes minä sanon.. kunnes minä sanon kanankakka."
 Chibu röyhisti rintaansa tärkeän näköisenä ja järjesti oman porukkansa jonoon taakseen.
 "Näemme sitten kahden 30 minuuttisen jälkeen tuolla ylempänä", Kira ilmoitti. Hän huomasikin pian Amerian laskevan jotakin. Laskevan jotakin sormillaan, kuin ekaluokkalainen.
 "Mitä sinä teet?" Kira kysyi.
 "Lasken sitä, että paljonko on kaksi kolmekymmentä", Ameria vastasi polleana. Huomautus sai melkein kaikki muutkin laskemaan, ei kuitenkaan Kiraa. Hän pisti kätensä puuskaan ja puolen minuutin odotuksen jälkeen kiljaisi tuohtuneena: "Se tekee KUUSIKYMMENTÄ, ääliöt! Kolmekymmentä plus kolmekymmentä on kuusikymmentä!"
 "Minä sain tulokseksi viisikymmentä", Haili totesi ja rapsutti pipon peittämää päätään.
 "Minä sain kolme", Jippe vastasi ja silitti pipon peittämää Longchampiaan.
 "Minun laskujeni mukaan se tekee paljon aikaa", Ameria ilmoitti, eikä raaputtanut mitään pipon peittämää - öh - osaa itsessään tai missään muussakaan. "Eli minä laskin oikein." (Kovaäänistä, protestoivaa mutinaa kansan keskuudessa.)
 "Hyvä on, hyvä on", Kira tyynnytteli. "Meidän pitää lähteä liikkeelle, jotta ehdimme." Tämä naula veti, ja Chibu johdatti porukkansa sitä ah-niin helponhelppoa reittiä pitkin pois vasempaan. Kun he olivat kadonneet näköpiiristä, Kirakin johdatti oman porukkansa pois.

 "Kai he pärjäävät?" Hullu kysyi vieressään kävelevältä Kiralta.
 "Luulisin niin", tämä vastasi ja pyyhkäisi lumihiutaleen poskeltaan.

"Täällä on liikaa lunta", Puokki valivalitteli ja nosti yhden luumun lumihangesta. Hänellä oli vielä kaksitoista jäljellä, yksi oli jo pudonnut vuorelta alas ja litistynyt, kun Jjack oli tönäissyt häntä.
 Chibu ei jaksanut välittää, hän vain hymyili hyväntahtoisesti. Hyväntahtoinen hymy kuitenkin katosi hänen kasvoiltaan, kun hän vilkaisi ylös. Omituisen jyrinän syy selvisikin nopeasti.
 "Varokaa!" Chibu huusi niin että kaikui.

 "Varokaa!"
 "Ai pärjäävät he vai?" Hullu vastasi ivallisesti kuullessaan vuorta helisyttävän kiljaisun.
 "Aijai", Kira vastasi ja osoitti eteenpäin. "Kohta emme pärjää mekään."

-----------------

A/N: Ehkä musta on tulossa vanha, kun unohdan aina lisätä tän A/N kohdan tähän. Tosin viime kertaiseen sitä en kyllä ajatellu laittaakkaan.. *mutin* Mutta joo. Eipä ole oikein mitään muuta sanottavaa. Vähän lyhyt.