Pimeys verhosi leirintäalueen, ja suurin osa ihmisistä meni takaisin oman kiipeilyporukkansa luo. Niin tekivät myös rakkaat radolalaisemme. He olivat kerääntyneet telttansa eteen sytytetyn nuotion ympärille syömään.
 "Siunatkaa vuoren henget ruokamme, jotta jaksaisimme huipulle asti", Kira aloitti ruokarukouksen.
 "Ja siunatkoon myös, että se ei tule olemaan enää kertaakaan papusoppaa", Jippe jatkoi.
 "Enkä minä pidä makkaroista", Ameria totesi.
 "Kukapa pitäisi?" Jippe kysyi.
 "Ei ainakaan Longchampisi", Ameria vastasi ja osoitti Jipen laukkua, jota kohden makkaralla oleva ketsuppi uhkaavasti hivuttautui. Jippe sai kohtauksen ja heitti makkaran nuotioon.
 "Hiljaa lapset!" Kira kivahti ja antoi luvan syömiseen (tosin rauhallisemmin). Porukka söi, joskin muutamat vääntelivät naamaansa; papusoppa ei ollut kenenkään lempiruokaa.
 "Puokki, eikö sinulla ole luumuja?" Nokkaeläin kysyi hetken kuluttua ja käänsi katseensa Puokkiin. Tai olisi kääntänyt, jos Puokki olisi ollut paikalla.
 "Missä Puokki on?" Jjack huudahti kauhuissaan. "Onko hän kadonnut?"
 Hullu ryntäsi telttaan, ja huusi sieltä: "Luumut ovat täällä! Hän ei lähtenyt vapaaehtoisesti." Kaikki rupesivat sitten miettimään mitä Puokille oli tapahtunut.
 "Ehkä alienit ovat kaapanneet hänet!"
"Ehkä hän söi pilaantuneen luumun, ja hän lähti sairaalaan?"
"Jos hän lähti etsimään lisää luumuja..?"
"Luulen että hänelle tuli hätä.."
 Tämän tapaista ehdottelua jatkui vielä minuutin verran, kunnes Kira hiljensi kaikki. "Olkaa hiljaa, ja antakaa minun miettiä.. jos vain keksisin jotakin..?"
 "Toivotaan, että seuraava lauseesi alkaa sanoilla 'minulla on idea'", Ameria totesi kuivasti.
"Niin alkaakin!" Kira huudahti. "Etsitään Puokki!"
 Ameria läimäytti käden otsalleen. "Tuopa ei tullut kenellekään meille mieleen."
"Ei tietenkään, olenhan pomonne", Kira vastasi virnistäen. "Jjack ja Haili, lähtekää tuohon suuntaan. Minä ja Chibs menemme tuonne, Nokkis ja Hullu tuonne päin ja Ameria ja Jippe tuonne."
 Kaikki tottelivat ja erkanivat tahoilleen.

 "Missä luulet Puokin olevan?" Hullu kysyi Nokkaeläimeltä, joka vastasi olkapäiden kohautuksella.
 "Tuskin hän kovin kauas on eksynyt. Ehkä hän oli jo nukkumassa", Nokkis vastasi. "Ehkä et huomannut häntä."
 "Olisin sitten tallannut hänen päälleen. Hänhän nukkuu aivan oven edessä", Hullu sanoi. Heidän telttansa olikin hyvin ahdas. Se oli alun perin tarkoitettu vain viidelle ihmiselle, mutta nyt siellä nukkui kahdeksan. Tai seitsemän, jos he eivät löytäisi Puokkia.
 "Toivottavasti löydämme hänet ehjänä", Nokkaeläin sanoi.
 "Niin, ei olisi kiva raahata telttaan puolikasta hänestä", Hullu vastasi. Nokkis nyökkäsi ja he jatkoivat matkaansa.

 Haili ja Jjack askelsivat rintarinnan kurkistellen aina sopivin väliajoin milloin mihinkin – telttoihin, kivien taakse, pensaisiin ja puihin. He olivat löytäneet jo kolme nappia, liiskaantuneen kännykän, homeisen ja toukkien peitossa olevan suklaapatukan ja kaksikymmentä frangia. Puokkia ei näkynyt.
 "Ehkä hän on kadonnut kokonaan", Jjack ehdotti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa. "Ehkä hän on suuttunut minulle.. tai meille.. tai vaikka sinulle?"
 "Älähän nyt", Haili vastasi lohduttavasti ja taputti Jjackia selkään. "Kyllä me hänet löydämme. Ja jos emme me, niin jotkut muut."
 Hailin äänensävynsä oli rohkaiseva, ja Jjackiekin piristyi.
 "Niin, kyllä vain", tämä sanoi ja nyökkäsi. "Kunhan vain etsimme sinnikkäästi."

 "Ajattelin ensin, että Kira voitti matkan Pariisiin", Jippe sanoi. "Tarkoitan shoppailemaan vaikka Champs-Elyséelle."
 "Champs-Elyséehän on se katu Pariisissa, jonka varrella on paljon merkkivaateliikkeitä?" Ameria vastasi vilkuillen samalla ympärilleen Puokin varalta.
 "Jeps", Jippe vastasi. "Sieltä saisi paljon ihania laukkuja: Fendiä, Chanelia, Guccia, Dolce & Gabbanaa.. jopa uuden Longchampin!"
 "Myyvätköhän ne Longchampia Champs-Elyséellä", Ameria vastasi mietteliäänä. "Ja eikö meidän pitänyt etsiä Puokkia, eikä keskustella Ranskan kalliista kadusta?"
 Jippe mutisi jotakin käsittämätöntä ja vilkaisi yhden puun latvustoon. Ei, ei Puokkia, kuten ei myöskään pensaikossa. Eikä häntä näkynyt kivenkään alla, saatika päällä.
 "Ehkä meidän pitäisi lähteä takaisin?" Jippe ehdotti varovasti, jos vaikka Ameria olisikin oikeasti vihikoira ihmishahmossa.
 "Hyvä idea. Jos muut vaikka olisivat löytäneet Puokin", Ameria vastasi nyökäten. "Katsellaan silti, jos vaikka näkisimme hänet paluumatkalla."

"Kuvittele", Chibu aloitti, "Puokki on kadonnut! Mihin hän on voinut mennä, mitä luulet?"
 "Hän on varmaan jo teltalla, ja ihmettelee mihin me olemme kadonneet", Kira vastasi järkevästi. Chibu nyökkäsi ja kurkisti puskan taakse.
 "Etsitään vielä hetki, ja palataan sitten teltalle, käykö Chibs?" Kira sanoi ja kurkisti toisen pensaan taakse. "Jos ja kun Puokki tulee takaisin, hän löytää meidät varmasti teltalta."
 "Selvä, pomo", Chibu vastasi ja vilkaisi sivusilmällä ohi liitävää puluvarpusta. Niitä Puokki oli päivällä kuvaillut, kun oli melkein kuristanut Chibsin.. ja kun Chibs oli melkein kuristanut Puokin.

 Kira pyöritteli makkarakeppiä hyppysissään. Jippe ja Ameriakin olivat jo tulleet – ilman Puokkia – ja kauempana olivat tulossa Hullu ja Nokkaeläin – ilman Puokkia hekin. Näköpiiriin ilmestyivät myös Haili ja Jjack.
 "Noh, häntä ei sitten löytynyt", Kira sanoi Chibulle, joka tuli ulos teltasta. "Ihmettelen vain, että mihin hän on hävinnyt."
 Kun kaikki olivat taas paikalla (paitsi Puokki) oli ilmapiiri jokseenkin surullinen. Jippe laski jopa Longchampinsa ruohikolle välittämättä ollenkaan siitä, että ruoho oli märkää.
 "Tuossa on linnunkakkaa", Jippe mutisi, ja siirsi laukkunsa toiselle puolelle. Silloin Chibulla sytytti, hän tiesikin missä Puokki oli.
 "Tiedän missä Puokki on!" Chibs huusi yhtäkkiä kovaan ääneen ja pongahti ylös. "Minä näytän, tulkaa nyt vain."

-----------------

A/N: Pisin luku tähän mennessä, en vain halunnut pätkäistä tätä mistään kohdasta. Anteeksi, jos kidutan teitä näin pitkällä tekstillä ^-^ Mutta juu, eipä tästä ole muuta sanomista. Puokki ottaa ja katoaa johonkin paikkaan, jonka Chibs tietää. Ei kovin arvoituksellista, aivokääpiökin tajuaa sen, missä Puokki on.