2019-10-24T21:32:04+03:00 Blog Integration Feed Generator https://missing.vuodatus.net/ missing https://missing.vuodatus.net/

 "Mitä?" Haili kysyi, kun yritti ahtaa jalkaansa sinivihreään pellekenkään.
 "Joulupukki!" Nokkaeläin huusi kauempaa ja osoitteli taivaalle.
 "Eipäs kun lumivyöry, pelastautukoon ken voi!" Puokki jatkoi ja tuijotti Hailia, joka oli hieman jäljessä.
 "Länsirintamalta ei mitään uutta", Jjack sanoi ja istui Hailin viereen lumeen. "Tämä lumi kastelee takapuoleni, kunhan se ensin kaivautuu housujeni kuitujen läpi veden muodossa ja ei höyrysty."
 "En tiennytkään että osaat sotahistoriaa tai jotain.. vesihommia", Haili mutisi ja tutkaili jalkaansa. "Tarvitsen villasukan, tämän kengän kuitujen läpi tuulee jotakin kylmää, joka on höyryn muodossa."
 "Eihän se noin mene", Jjack sanoi närkästyneenä (eikä edes tajunnut, että Haili pilkkasi häntä). Ja näin reunahuomautuksena voin sanoa, että Jjack tajusi asian vasta, kun mietti tapahtumia jälkeenpäin omassa sängyssään, kun oli antanut Flipperille yösuukon ja joutunut sitten testaamaan elvytystaitojaan kalaan, kuten joka ilta.
 "Minulla on suunnitelma!" Chibu hihkaisi ja nousi ylös. Pipo, joka hänen silmillään oli, lensi kaaressa alas ja laskeutui erään ranskalaisen patongille.
 "Kerro ihmeessä, pomo", Haili sanoi.
 "Jatkamme matkaamme ja toivomme, että tapaamme Ryhmä Ykkösen siellä jossakin, missä meidän piti heidät tavatakin", Chibu ilmoitti ja röyhisti rintaansa (taas).
 "Mahtavaa", Haili mutisi. "Tuon jutun kehittelyyn on tarvittu varmasti hurja aivokapasiteetti."
 "Pilkkaatko sinä minua?" Chibu kysyi terävästi ja laittoi kätensä puuskaan röyhistetylle rinnalleen.
Haili hymyili. "En tietenkään."

 "Nyt on joulu", Kira niiskaisi. "Minun pitäisi olla rakkaimpani vieressä takkatulen äärellä kääriytyneenä pelkkään pehmeään huopaan ja syödä viinirypäleitä.. tai mansikoita, pidän enemmän mansikoista."
 "Hiljaa Kira, yritän miettiä", Ameria tiuskaisi. Kira ei tällä hetkellä ollut kykenevä loogiseen ajatteluun, joten aivotyöt jätettiin Amerialle. "Meidän pitäisi saada köysi ja joku vetämään meidät ylös."
 Jippe istui murheellisen näköisenä, puristi tiukasti (siis TIUKASTI) Longchampiaan ja samalla silitti sitä. Hän sääli kalliita Lacosten kenkiään, jotka odottivat kotona huolissaan Jippeä, joka ei kuitenkaan ikinä tulisi takaisin, ellei Amerian suunnitelma toimisi.
 "Tarvitsemme köyden", Jippe inisi. "Minulla ei ole köyttä, vain Longchampin kantohihna."
 Muiden katseet kääntyivät kohti laukkua.
 "Ei", Jippe sanoi torjuvasti. "Teidän ei pitäisi edes ajatella sellaisia. Teillä ei ikimaailmassa olisi rahaa ostaa minulle niin montaa Longchampia, kuin vaatisin tämän tilalle, jos rikkoisitte tämän!"
 "Häh?" Hullu kysyi – hän meni hieman sekaisin, kun Jippe puhui.
 "Ei mitään!" Jippe kiljaisi. "Onko kellään päivänkakkaroita, voiveitsiä, kirjasto- tai visakortteja?" Kaikki pyörittelivät päitään (paitsi Kira, joka oli hautautunut syvään itsesääliin).
 "Ei kun hei, minulla taitaa olla plussakortti", Ameria sanoi ja kaivoi taskustaan luottokortin. "Kelpaako?"
 "Ei, sillä plussakortti ei kelpaa Pariisissa", Jippe vastasi ja jatkoi laukkunsa silittelyä.
 Sitten oli pitkään hiljaista, kun Ameria ja Hullu pelasivat kivi paperi saksia. Ameria oli johdolla, sillä Hullu otti joka kerralla kiven kuten Bart Simpson. Jippe helli (öh?) laukkuaan ja Kira kehitteli fantasioitaan.
 Melkein puolen tunnin hiljaisuuden rikkoi Kira kiljaisullaan. "KÖYSI! Köysi tipahti taivaasta!"
 "Molo", Ameria urahti ja paukautti Kiraa takaraivoon. "Eihän se taivaasta tippunut."

-----------------

A/N: Toivottavasti mä en kuole tän lyhyyden johdosta. Eikä tää oo ees hauska. Höh.
]]>

2006-12-25T15:55:00+02:00 2019-10-24T21:31:44+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/12/9-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 Mighty asteli täynnä olevan kestikievarin tiskille. Ympärillä enemmän tai vähemmän juovuksissa olevat omituisuudet – niin kääpiöt, maahiset kuin ihmisetkin – kaatoivat sisuksiinsa tuopin jos toisenkin.
 "Hei, sinä siinä", Mighteish inisi tiskin takana lyllertävälle kääpiölle. "Haluan tuopillisen parasta oluttanne."
 Kääpiö tömisteli tiskin luo Mightyn eteen, otti jostakin pahvilaatikon ja kävi sen päälle seisomaan. Eihän tuollainen alle metrin mittainen olisi muuten nähnyt korkean tiskin yli.
 "Jii!" Mighty parkaisi, kun tunnisti kääpiön. "Sinulla on parta!"
 "Niin, eikö ole komea?" Jii kysyi ja kaivoi korvaansa.
 "Ei, ei ole", Mighteish vastasi silmät ymmyrkäisinä. "Kaiken lisäksi sinä lupasit pysyä poissa tästä tarin.. hei! TÄMÄ ON MONT BII EIKÄ POÈME!"
 Jii kohautteli olkapäitään ja katosi takahuoneeseen. Mighty seurasi kääpiön matkaa ja läpsäytti sitten itseään poskeen, kun huomasi katseensa kääntyvän kääpiön kääpiömäiseen, hyllyvään takapuoleen.

 "Kira!"
 Läpsäytys poskelle. Poskelle?
 "Herää nyt, senkin unikeko."
 Kira loikkasi pystyyn ja läimäytti edessään seisovaa Jippeä tämän poskelle.
 "Hei!" Jippe kiljaisi ja pyllähti takanaan olevaan lumikasaan. Longchamp putosi syvälle toiseen kinokseen ja Jippe hyppäsi perään.
 "Missä olemme?" Kira kummasteli edelleen sekaisin oudosta unestaan. Unihan tuo ilmeisesti oli, ei kai nyt Mont Blancilla ollut kääpiöitä, maahisia tai edes kestikievareita.
 "Mont Blancilla", Ameria sanoi happamesti ja nosti maasta valkoisen piponsa, johon oli kirjoittanut mustalla tussilla kaikkien lempibändiensä nimet.
 Kira vilkaisi Ameriaa arvoituksellisesti (ja oudosti). "Kyllähän minä sen tiedän, mutta missä siellä? Ja missä ihmeessä on reppuni, entäpä toinen lapaseni?"
 "Jouduimme lumivyöryyn, Einstein!" Ameria kiljui. "Sinun reppusi ja lapasesi on jossakin tuolla alapuolella. Me taas olemme tipahtaneet kielekkeelle, joka sattui ONNEKSI olemaan kohdalla, kun se lumivyöry tuli. Muuten meistä olisi tullut poksilaismuhennosta á la tonneittain lunta."
 Kira mietiskeli tätä lyhyenpitkään lauseeseen sisältyvää informaatiota hetken, kunnes sanoi: "Missä ne muut sitten ovat? Tai siis, meitähän on vain kolme!"
 "Tarkoitat varmaan neljä?" Hullu kysyi.
 "Ei, meitä on kolme. Yksi, kaksi ja kolme", Kira vastasi ja osoitti vuoronperään Jippeä, Ameriaa ja Hullua.
 "Unohdit laskea itsesi", Hullu sanoi.

 "Voi pääparkaani", Jjack valitteli ja hieroi otsaansa nousevaa kuhmua. Siihen oli iskeytynyt iso lumipallo, jonka Puokki oli keksinyt heittää juuri ennen lumivyöryä.
 "Voi luumujani!" Puokki inisi ja ryntäili edestakaisin etsiskellen luumujaan. Nyt niitä oli vain neljä. Siis vain neljä luumua koko loppumatkalle ylös ja alas. Itse asiassa luumuja oli enää vain kolme ja puoli, sillä Puokki juuri haukkasi yhdestä.
 "Hiljaa nyt", Chibu mutisi ja veti hattunsa paremmin silmilleen. "Yritän nukkua.."
 "Oih, luumu!" Puokki huudahti huomatessaan jonkin tumman pilkottavan lumesta. Hän kaivoi tuon tumman esineen esille ja pettyi karvaasti. Se olikin vain jokin haiseva kenkä kokoa neljäkymmentä.
 "Se olikin vain kenkä", Puokki huokasi ja heitti kengän vieressä sopivasti olevaan rotkoon.
 "Onko kukaan nähnyt kenkääni?" Haili kysyi ja hyppeli paikalle yhdellä jalalla.
 "Heitin sen tuonne", Puokki vastasi hajamielisesti ja viittoi kohden rotkoa. Meni hetki, ennen kuin hänelle valkeni se, mitä oli mennyt tekemään.
 "Mitä menit tekemään?!" Haili karjui ja ryntäsi kurkkimaan alas rotkoa. Nimenomaan ryntäsi kahdella jalalla, eikä välittänyt enää, vaikka toinen sukka kastuisikin. Kyllähän se kastuikin, kun upposi melkein puolentoista metrin syvyiseen lumeen.
 "Minulla on varakenkä", Nokkaeläin hihkaisi ja vetäisi Nalle Puh –repustaan sinivihreän kengän, jossa oli palloja.
 "Mahtavaa. Todella fantastista", Haili mutisi ja läimäytti kätensä marttyyrin elkein otsalleen.

-----------------

A/N: Hirveän pitkä aika viimekertaisesta. Sama juttu Poèmen kanssa, senkin ilmestyminen on tauonnut hektkeksi. Mutta, tittididii, tässä se on vihdoin ja viimein. Lyhyt, mut lupaan, et seuraava luku on pidempi (se onkin, mun vihostani se vie yhteensä viis sivua, mikä voi kylläkin johtua monista ajan ja paikan vaihdoksista). Ja Mighty saa inistä, jos kokee ton ensimmäisen kappaleen, eli ns. 'unensa' loukkaavaksi itseään ja/tai Jiitä kohtaan ;>
]]>

2006-12-02T17:00:00+02:00 2019-10-24T21:31:46+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/12/8-luku missing https://missing.vuodatus.net/

"Well, oh what a beautiful morning, aw now.
Yes, what a wonderful day.
You know I - I've got a beautiful feeling.
Everything's - everything's going my way."

 Ameria lauleli ylipirteään tapaansa turhankin pirteää laulua. Kaikki – siis kaikki Ameriaa lukuun ottamatta – olivat hyvin ärtyneitä, sillä lunta oli polviin asti Kiran ansiosta. Kun matkaan oli lähdetty, ei Kira tullut ajatelleeksi, että sitä toista reittiä pitikin olisi ollut helpompaa kulkea; siellä oli nimittäin tallattu polku.
 "The sounds of the earth are like music", Ameria hoilasi. Hän oli neljättä kertaa laulamassa koko biisiä läpi, ja kaikki muutkin osasivat sen jo ulkoa. "The breeze is as busy.. hei miten se jatkuu?"
 "Se menee 'the breeze is as busy, it don't miss a tree.'" Haili vastasi ja pyöritteli silmiään. Ameria jatkoikin lauluaan, ja Haili mietti pienessä päässään sitä, miksi oli edes kertonut miten laulu jatkui.
 "Oletkos jo hiljaa, Ameria", Hullu kiljui jonon perältä pukien samalla sanoiksi kaikkien muiden ajatukset.
 "Hyvä on, hyvä on", Ameria huusi takaisin Hullulle. "Onko biisitoivomuksia?"
 "Ole vain ihan hiljaa", Kira vastasi rauhallisesti (kuten aina). "Ota vaikka mallia Puokista, ja syö hieman luumuja. Se auttaa vatsa – ja ulostusvaivoihin sekä.."
 "Selvä, kiitos riittää", Ameria keskeytti ja kävi pummaamassa kaksi luumua Puokilta. Edellä mainittu sopuisana (joskin tästä voidaan olla montaa mieltä) luonteena Puokki lahjoitti ilomielin pari rakasta luumuaan Amerialle.
 Matka jatkui suhteellisen hiljaisena. Puokki ja Ameria rouskuttivat luumuja ja Nokkis hihitteli itsekseen asialle, josta kukaan muu ei tiennyt mitään, mutta muuten kuului vain hetkittäisen tuulen suhina ja lumen narskunta kenkien alla.
 Siinä he sitten tallustelivat, jonkinlaisessa jonossa ihmetellen toistensa vaiteliaisuutta.

Noin tuntia, paria myöhemmin
 "No niin", Kira sanoi itsekseen ja pysähtyi. Kaikki muutkin stoppasivat. Yksi jos toinenkin meinasi kuitenkin törmätä edellä kulkevaan, ja kaatua.
 "Tästä lähdemme eri suuntiin", Kira totesi ja osoitti toisella sormella vasemmalle ja toisella oikealle. "Ne, ketkä haluavat mennä helpompaa reittiä, menkää tuonne ja ne, jotka haluavat mennä vaikeampaa, tulkaa minun taakseni." Kira huitoi taas käsillään hyvin mahtipontiseen tapaan.
 Porukka järjestäytyi epämääräiseksi rivistöksi vasemmalle, eli helpommalle puolelle.
 "Ei teidän kaikkien kuulunut sinne mennä", Kira murahti. "Jippe, Hullu, te ainakin tänne." Jippe ja Hullu tottelivat. "Saatte päättää, ketkä kaikki tulevat vaikeampaa meidän lisäksemme."
 He miettivät. Miettivät oikein tosissaan, mutta eivät keksineet ketään. Muutaman minuutin kuluttua (kun Ameria oli vilkaissut kuviteltua rannekelloaan), molemmat hihkaisivat yhteen ääneen "Ameria!" ja saivat edellä mainitun sekä Kiran urahtamaan yhtä aikaa. Koomisen äännähdyksen tuottaman hämmennyksen jälkeen Kira röki ammattimaisesti.
 "Tule sitten, jos uskallat", tämä mutisi ja kohotti vaivihkaa katseensa taivaaseen.
 "Toiseen ryhmään siis Jjack, Haili, Nokkaeläin, Chibs ja Puokki. Te olette ryhmä kakkonen ja me olemme ryhmä ykkönen", Kira sanoi sitten saatuaan ajatuksensa koottua. "Pomonne on Chibs, ja häntä tottelette niin pitkään kunnes minä sanon.. kunnes minä sanon kanankakka."
 Chibu röyhisti rintaansa tärkeän näköisenä ja järjesti oman porukkansa jonoon taakseen.
 "Näemme sitten kahden 30 minuuttisen jälkeen tuolla ylempänä", Kira ilmoitti. Hän huomasikin pian Amerian laskevan jotakin. Laskevan jotakin sormillaan, kuin ekaluokkalainen.
 "Mitä sinä teet?" Kira kysyi.
 "Lasken sitä, että paljonko on kaksi kolmekymmentä", Ameria vastasi polleana. Huomautus sai melkein kaikki muutkin laskemaan, ei kuitenkaan Kiraa. Hän pisti kätensä puuskaan ja puolen minuutin odotuksen jälkeen kiljaisi tuohtuneena: "Se tekee KUUSIKYMMENTÄ, ääliöt! Kolmekymmentä plus kolmekymmentä on kuusikymmentä!"
 "Minä sain tulokseksi viisikymmentä", Haili totesi ja rapsutti pipon peittämää päätään.
 "Minä sain kolme", Jippe vastasi ja silitti pipon peittämää Longchampiaan.
 "Minun laskujeni mukaan se tekee paljon aikaa", Ameria ilmoitti, eikä raaputtanut mitään pipon peittämää - öh - osaa itsessään tai missään muussakaan. "Eli minä laskin oikein." (Kovaäänistä, protestoivaa mutinaa kansan keskuudessa.)
 "Hyvä on, hyvä on", Kira tyynnytteli. "Meidän pitää lähteä liikkeelle, jotta ehdimme." Tämä naula veti, ja Chibu johdatti porukkansa sitä ah-niin helponhelppoa reittiä pitkin pois vasempaan. Kun he olivat kadonneet näköpiiristä, Kirakin johdatti oman porukkansa pois.

 "Kai he pärjäävät?" Hullu kysyi vieressään kävelevältä Kiralta.
 "Luulisin niin", tämä vastasi ja pyyhkäisi lumihiutaleen poskeltaan.

"Täällä on liikaa lunta", Puokki valivalitteli ja nosti yhden luumun lumihangesta. Hänellä oli vielä kaksitoista jäljellä, yksi oli jo pudonnut vuorelta alas ja litistynyt, kun Jjack oli tönäissyt häntä.
 Chibu ei jaksanut välittää, hän vain hymyili hyväntahtoisesti. Hyväntahtoinen hymy kuitenkin katosi hänen kasvoiltaan, kun hän vilkaisi ylös. Omituisen jyrinän syy selvisikin nopeasti.
 "Varokaa!" Chibu huusi niin että kaikui.

 "Varokaa!"
 "Ai pärjäävät he vai?" Hullu vastasi ivallisesti kuullessaan vuorta helisyttävän kiljaisun.
 "Aijai", Kira vastasi ja osoitti eteenpäin. "Kohta emme pärjää mekään."

-----------------

A/N: Ehkä musta on tulossa vanha, kun unohdan aina lisätä tän A/N kohdan tähän. Tosin viime kertaiseen sitä en kyllä ajatellu laittaakkaan.. *mutin* Mutta joo. Eipä ole oikein mitään muuta sanottavaa. Vähän lyhyt.
]]>

2006-11-10T15:35:00+02:00 2019-10-24T21:31:48+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/11/7-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 "Mitkä ovat ne vaihtoehdot?" kysyi Jippe viilaten kynsiään.
 "Kolmen päivän matka kolmelle Hollywoodiin, viikon patikointiretki viidelle Amazonin sademetsään, kahden päivän ostosreissu kahdelle Japaniin, kiipeilyloma enintään kymmenelle Mont Blancille Ranskan ja Italian rajalle sekä opastettu matka Pariisiin", Kira luetteli ja rastitti jokaisen. "Pistän rastin jokaiseen, kaikki kuulostavat niin kivalta."
 "Niin", Jippe vastasi ja tarkasteli kynsiään. "Etenkin Hollywoodin, Japanin ja Pariisin matkat. Karmein on varmasti patikointiretki ja sitten karmein on se Mount Everest.."
 "Se oli Mont Blanc", Nokkis korjasi ja tutkaili kirjaa Pikku vesiputous. "Tämän mukaan Mont Blancilla on Pikku Vesiputouksen isä!"
 "Sepä mukavaa", Ameria virnisti ja nousi ylös pyyhkien housujaan samalla. Hän heitti vahingossa kännykkänsä puskaan.
 "Böö!" Purkkapallo huudahti ja loikkasi ulos puskasta, jota kohti Ameria oli ollut matkalla. Hänen päässään oli paperipussi, johon oli leikattu silmäreiät ja piirretty mustalla tussilla suu.
 Ameria kiljaisi kauhistuneena, mutta tajusi hetken kuluttua, että hirviö ei ollutkaan hirviö, vaan hirv.. siis Purkkapallo.
 "Minä melkein kuolin!" Ameria kiljui pää punaisena, mutta taantui sitten, kun näki Purkan räpläävän Amerian omaa kännykkää.
 "Hei.. annatkos sen!" Ameria huudahti kauhistuneena. "Et lue viestejäni!" Purkka lähti karkuun ja viskasi Amerian kännykän samalla Kiralle, joka sattui hyvin ottamaan kopin.
 "Hmm", Kira mutisi ja selaili samalla Amerian viestikansiota. "Oih, söpöä." Tästäpä Ameria kilahti ja Kirakin ymmärsi ottaa jalat alleen.
 "Puokki, ota koppi", Kira huusi Puokille, jonka käsissä kännykkä oli hetkeä myöhemmin.
 "Tosiaankin söpöä", Puokki totesi nyökäten ja heitti kännykän Jipelle. Hetken kuluttua kännykkä oli käynyt lähes jokaisen pihalla olevan käsissä.
 "Olette ilkeitä", Ameria puhisi ja painui sisälle läimäyttäen oven perässään kiinni. Läimähdystä seurasi naurunremakka, ja Ameria tuli vielä näyttämään vielä kieltään ovenraosta.

 Pian alkoi sataa. Raskaat sadepisarat tipahtelivat ruohikolle ja Jipen Longchampille.
 "Voi ei", Jippe parkaisi, nosti laukkunsa syliinsä ja riensi ovelle. "Sisälle sieltä, ja ottakaa kynsiviilani mukaan!"
 Kira nousi ylös ja nappasi kilpailulomakkeensa ja kynänsä. Kynsiviilaa hän ei voinut ottaa, koska ei tiennyt miltä sellainen näytti. Nokkis taas joutui suojelemaan kirjaansa, joka oli lainattu kirjastosta. Emppu sentään tiesi minkälainen on kynsiviila, ja pian hän löysikin Jipen pahoin kastuneen tikun.
 "Siinä", Emppu sanoi ja ojensi kynsiviilan Jipelle, joka kavahti taaksepäin kauhistuneena.
 "Ei kiitos, minulla on lisääkin", Jippe mutisi ja painui etsimään toista kynsiviilaa. Jollakin piti sellainen sentään olla.
 "Yläkerrassa on kokous", tuli Sanzuli hyssyttelemään, sillä monet sisään tulleista melusivat kovasti. "Rado kutsui Kissiksen, Theon ja Jezebelin.. tosin en vielä tiedä miksi. Mutta sitä vartenhan me reportterit olemme olemassa", hän lopetti dramaattisesti ja sai muutamien pudistelemaan päitään.
 Sanzuli meni, ja hyvin moni käpötteli keittiöön löytääkseen jotakin syötävää.
 "Rautakokki Ria-sama tehdä sushi!" Ameria virnisteli ja teroitti veitsiään.
 "Tarkoittaako tämä sitä, että hän on katsonut liikaa telkkaria?" Kira kysyi vieressään istuvalta Haililta, joka nyökkäsi surkean näköisenä. Ameria katosi samalla johonkin.
 "Taatadadaa", Ameria hihkaisi ja tuli takaisin kantaen Jjackin lemmikkikalan kippoa mukanaan. "Tästä tulla hyvä sushi!"
 Jjack kalpeni ja kävi ottamassa kalaparkansa takaisin. "Sinä et kyllä Flipperistä tee ruokaa, senkin iso, ilkeä.. ilkimys." Jjack ei keksinyt sopivaa loukkausta, joten hän tyytyi improvisoimaan.
 "Ilkimys?" Jippe kysyi kulmiaan kohotellen. Kulmia, joista toisen oli melkein nyppinyt pois.
 "No.. niin", Jjack vastasi, vaikka tiesi, ettei loukkaus ollut mikään paras mahdollinen. Tuskin edes loukkaus.
 Ameria oli samalla viskannut kokinhattunsa johonkin, ja kaiveli nyt leipäpussia. Sekuntia myöhemmin hän sai ongittua sieltä tarpeeksi leipäpaloja, jotka hän asetteli sinikukallisille lautasille.
 "Joku kyllä kuolee jos nuo menevät rikki", Puokki supisi vieressään istuvalle Purkkapallolle, joka välitti tiedon eteenpäin. Jjack tosin kuuli lauseen "Jaska kyllä kalastaa jonossa mantelikoreja."
 "Jaska kyllä kalastaa jonossa mantelikoreja", tämä hihkaisi ja sai päät kääntymään itseään kohden. ".. Mehän olimme rikkinäistä puhelinta, eikö niin?" Toisten kummeksuvista katseista päätellen, asia ei ollut tosiaankaan niin.
 "Valmista", Ameria hihkaisi ja esitteli kolmetoistakerroksisen voileipänsä. Jokainen sai yhden leivän, paitsi Ameria. Hän otti kaksi, sekä Puokin ja Hailin päällysteet.

 Muutama viikko myöhemmin
 "Jesjesjes!" Kira ryntäsi sisään Radolaan heiluttaen mukanaan jonkinlaista paperilappua. Eteisestä hän juoksi suoraan olohuoneeseen, joka on aina käynyt Radolaisten suussa nimellä 'shouttari' tai 'poksi'.
 "Voitin sen! Kiipeilyloman nimittäin!" Kira huusi ja sai osakseen yllättävän paljon huomiota. Henkilö, jos toinenkin kääntyi katsomaan keskellä huonetta pomppivaa, huohottavaa ja kiljuvaa Kiraa..
]]>

2006-10-20T15:55:00+03:00 2019-10-24T21:31:50+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/6-luku-ekstra missing https://missing.vuodatus.net/

 "Herätys, kello on jo varttia yli kuusi", Kira huusi, jotta kaikki heräisivät. Unisimpia hän joutui tökkimään kylkeen, joidenkin tapauksessa hän taas joutui melkein hyppimään päällä.
 "Etkö sanonut, että meidän pitäisi herätä vasta puoli seitsemän?" Jjack kysyi silmät ristissä ja hiukset sekaisin.
 "Niin sanoin, mutta jotkut meistä ovat hitaita syömään", Kira vastasi itse täysin pirteänä. "Ruokakin on valmista. Lämmitin eilistä papusoppaa nuotiolla."
 "Miksi vuorien henget tekevät tämän minulle?" Jippe kysyi, mutta vääntäytyi ylös potkaistuaan ensin Ameriaa selkään niin, että tämä kaatui ja liiskasi alleen Puokin ja Nokkiksen.
 Hetkeä myöhemmin kaatui myös hutera teltta.

 "Katsokaa laukkuani!" Jippe kiljui ja heilutteli Longchampiaan. "Tämä on aivan liiskana, littaantunut ja kaikkea muuta sellaista, kiitos teidän!"
 "Itse potkaisit minua selkään", Ameria vastasi ja heristi lusikkaansa sen näköisenä, kuin olisi voinut vaikka kajauttaa Jippeä (vaikutelmaa tehostivat aivan sekaisin olevat hiukset).
 "No.. hyvä on", Jippe mutisi ja rauhoittui syömään hieman papusoppaa. Kaikki olivatkin tällä kertaa paikalla, ketään ei puuttunut. Kukaan ei ollut kuvaamassa varpusia eikä kukaan ei hukkunut telttaan, vaikka niinkin olisi voinut käydä.
 "Lähdemme siis, kun olemme syöneet. Menemme ylös asti, paitsi siinä tapauksessa jos joku kuolee tai loukkaantuu pahoin", Kira aloitti selvittämään suunnitelmiaan. "Silloin katsomme, mitä teemme. Ylhäällä on sitten kylmä, todella kylmä, eli muistakaa kaikki ottaa lämmintä vaatetta."
 "Voiko joku tosiaan kuolla?" Haili kysyi suu täynnä leipää.
 "Jos huonosti käy, niin kyllä", Kira vastasi asiallisesti.
 "Ahtakaa sitten kupunne täyteen", Ameria sanoi hassulla äänellä. "Ottaako joku lisää papusoppaa?" Kahdeksan kättä nousi ja Ameria virnisti.

 Noin nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin
 "Hei, odottakaa minua!" Ameria kiljui ja mussutti leipää. Hänen onnekseen Nokkis oli ollut huomaavainen, ja pakannut Amerian tavarat tämän puolesta.
 "Itse Matti Myöhänen", Kira sanoi ja katsoi tuikeasti Amerian leivän täyttämiä poskia. "Tai pitäisikö sanoa Hamtaro-hamsteri."
 Ameria mutisi jotakin käsittämätöntä, mutta otti kuitenkin reppunsa. Kira johdatti porukan pois leirintäalueelta mahdollisimman helppoa reittiä pitkin, sillä vaikeampi olisi saattanut aiheuttaa vastalauseita.
 "Miksi menemme näin helposta kohdasta?" Jjack huusi jonon perältä ja sai Kiran huokaamaan. "Siksi, koska minä sanon niin", tämä vastasi ja kohensi reppunsa asentoa.
 "Olisimme yhtä hyvin voinut mennä siitä kohdasta, kuin ne toisetkin", Ameria pisti väliin. "Emme ole niin huonoja, kuin luulet, Kira." Muut nyökkäilivät.
 "Älkää sitä minulle todistelko, vaan vuorelle", Kira totesi nokkelasti. "Mutta kuten haluatte. Vastaan tulee jossakin vaiheessa eräänlainen.. juttu, joka meidän pitää ohittaa. Jakaannumme sitten kahteen ryhmään ja menemme siitä ohi sillä tavalla."
 "Tuo ei kuulosta hyvältä", Nokkis totesi, mutta niin hiljaa, jotta vain hänen edessään menevä Jippe ja takanaan tuleva Hullu kuulivat.
 "Olet oikeassa", Jippe vastasi kovaäänisesti. "Tapan Kiran, jos laukkuuni tulee mutaa, ruohotahroja tai ryppyjä!"
 "Turhaan huolehdit mudasta tai ruohosta", Kira sanoi leppoisasti. "Silloin olemme jo niin korkealla, että ainoa huolenaiheesi on lumi."
 "Niin, tosiaan", Haili sanoi. "Puita näkyisi olevan tosi harvassa, ja ruohokaan ei ole oikein ruohoa.. enemmänkin hiekkaa. Kaikenlisäksi täällä on kylmempää, kuin leirintäalueella." Kira nyökkäsi.
 "Kuinka kauan pitää jatkaa, niin että olemme lumirajalla?" Ameria kysyi.
 "Noin tunti tai puolitoista", Kira vastasi ja virnisti taaksepäin, jotta kaikki näkisivät hänen ilmeensä. "Suosittelen lämmintä vaatetta."
 Jippe oli huomaamattaan kalvennut keskustelun aikana.

-----------------

A/N: Ihmettelen tosiaan, et mikä mä olen kirjottamaan vuorikiipeilystä. Enhän mä tiedä siitä MITÄÄN, en kerrassaan mitään. Mut.. ihan sama. Tällä kertaa hyvin lyhyt luku, kuten näkyy, ja siitä saa kiittää yksinomaan Microsoft Wordia, jonka suosiollisella avustuksella tämä ei tosiaankaan valmistunut. Muistiolla kirjoitin, joten kirjoitusvirheistä tai ihan oudoista lauseista saa huomautella. Oon kuitenkin sitä mieltä et tää on liian lyhyt.
]]>

2006-10-13T17:15:00+03:00 2019-10-24T21:31:53+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/5-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 Vihdoin puluvarpusäiti tuli, ja antoi pikkuisilleen ruokaa. Ilmeisesti matoja ja muita hyönteisiä. Puokki napsaisi muutaman kuvan kamerallaan lintuperheestä.
 Puokin matkalla ylös luolasta löytämä kirja kertoi puluvarpusista – niiden elintavoista, ja –oloista, ulkonäöstä, käyttäytymisestä ja kirjailijan omiakin muistoja oli mukana. Hienoin asia kirjassa oli kuitenkin se, että se oli kirjoitettu Mont Blancilla.
 Puokki hymyili tyytyväisenä ja käänsi sivua kirjasta. Siinä kerrottiin, että äkilliset ja korkeat äänet saattoivat säikäyttää puluvarpusen, jolloin lintu hyökkäisi äänen lähteen kimppuun. Urokset olivat aggressiivisempia, kuin naaraat, mutta jälkimmäiseksi mainittujakin piti pelätä. Lyhyet, kovat ja äkkinäiset huudahdukset, kuten ”hei!” ja ”apua!” pelottivat sitä.
 ”Puokkii!” kuului huuto kauempaa. Puokki hätkähti, ja niin teki myös puluvarpusnaaras, joka päästi kimeän kirkaisun ja käänsi sitten päänsä kohti paikalle juoksevia radolalaisia.
 ”Voi ei”, Puokki inahti ja vilkaisi sivusilmällä puluvarpusten pesää. Paikalle oli lentänyt punaviiruselkäinen uros ja se katseli närkästyneenä hengästynyttä porukkaa, joka oli kerääntynyt kannon ja Puokin ympärille.
 ”Puluvarpunen”, Puokki sanoi ja osoitti linnunpesää kielekkeellä. Kukaan ei jaksanut kuitenkaan noteerata tätä, sillä Puokkihan nyt oli tunnetusti pakkomielteinen lintufani.
 ”Niin, niin”, Kira mutisi ja rapsutti päätään tuijottaen Puokkia. ”Et tiedäkään, miten olet meitä juoksuttanut ympäri tätä paikkaa.”
 Nokkis poimi maasta Puokin lintukirjan ja antoi sen takaisin Puokille.
 ”Ei, ei”, Puokki sanoi ja heilutti käsiään. ”Puluvarpuset eivät pidä kovasta metelistä, ne pelkäävät.”
”Ole sitten hiljaa”, Kira sanoi ja lähti johdattamaan muita pois paikalta. ”Mennään nukkumaan, jotta jaksamme herätä huomenna aikaiseen. Lähdemme nimittäin kahdeksalta kiipeämään ylöspäin, joten meidän pitää herätä ainakin puoli seitsemältä..” Kira jatkoi pölpötystään.
 ”Ei!” Puokki huusi. ”Puluvarpuset pelkäävät meteliä, kovia ääniä!”
 Porukka pysähtyi ja kääntyi yhtenä miehenä katsomaan Puokkia.
”Jos tuo on totta, me varmaan kuolemme?” Ameria kysyi kulmiaan kohotellen, ja silloin Puokkikin tajusi huutaneensa kovaa selvittäessään asiansa.
 Silloin kuului myös kiljaisu, korvia huumaava kiljaisu. Kokonaista neljä puluvarpusta oli lähtenyt kohti porukkaa, ja he saivatkin äkkiä jalat alleen.
 ”Mitä jos ne haluavat laukkuni?” Jippe huusi ja huomasi, ettei hänellä ollut sitä mukanaan. ”Mitä jos ne ovat merkkitietoisia, ja haistavat, että minulla on Longchamp? Mitä jos ne ottavat minut kiinni, ja kiduttavat minua niin kauan kunnes suostun antamaan laukkuni heille!”
 Kukaan ei viitsinyt noteerata Jipen kiljuntaa, sillä he säästelivät voimiaan juoksemiseen. Matkaa kun oli vielä pitkään, ja melkein jokainen heistä oli juossut Chibun perässä.
 ”Muistelkaa Hitchcockin elokuvaa Linnut!” Ameria kiljui, ja kaikki lisäsivät vauhtiaan, tosin huomaamattaan. Vihdoin ja viimein ’kotiteltta’ häämötti edessäpäin, ja kaikki saattoivat huokaista helpotuksesta sinne päästyään.
 ”Muistelkaa Hitchcockin elokuvaa Linnut”, Ameria toisti omia sanojaan. ”Siinä ne tulivat ikkunoiden ja melkeinpä ovien ja kattojenkin läpi.” Ameriaan osui seitsemän tyynyn täsmäisku.

 ”Hyvää yötä”, Jjack inisi Amerian tyynyn poimuista (tyyny oli painautunut vasten hänen kasvojaan).
 ”Hyvää yötä”, kaikki muut vastasivat kuorossa. Hetken oli aivan hiljaista, jollei mukaan laskettu ulkoa kuuluvia ääniä.
 ”Auts”, Haili mutisi, ”sinä joku, ota jalkasi pois kasvoiltani.” Jalka siirtyi.
 ”Anteeksi, en tiennyt että se olit sinä”, Puokki vastasi ja hiljaisuus jatkui.
 ”Hei, kenen jalka tämä on?” Hullu huusi. ”Pois mahaltani.”
 ”Anteeksi”, Puokki toisti, ”en tiennyt että se oli sinun mahasi.”
 ”Puokki”, Chibu sanoi. ”Jalka pois housuistani.”
 ”Oho, anteeksi”, Puokki mutisi. ”Ihmettelinkin -”
 ”LAPSET, kun sanotaan hyvää yötä, se tarkoittaa että hiljaa!” Kira huusi. Hän olisi varmasti jatkanutkin, mutta sitten jonkun jalka tunkeutui hänen suuhunsa – ilmeisesti Puokin jalka.
”Hyvää yötä, pomo”, Puokki sanoi ja kaikki repesivät nauruun (paitsi Kira, joka yritti olla ajattelematta niitä paikkoja, joissa Puokin jalka oli käynyt.).


-----------------

A/N: Heti pisimmän perään lyhyin, niinhän se on, eikö ? Pakko kyllä myöntää, että tää on kans ehkä hauskin näistä tähän mennessä ilmestyneistä. Mutta, tuota. Eipä enempää sanottavaa ole :> Lyhyt on.
]]>

2006-10-09T19:35:00+03:00 2019-10-24T21:31:55+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/4-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 "Siunatkaa vuoren henget ruokamme, jotta jaksaisimme huipulle asti", Kira aloitti ruokarukouksen.
 "Ja siunatkoon myös, että se ei tule olemaan enää kertaakaan papusoppaa", Jippe jatkoi.
 "Enkä minä pidä makkaroista", Ameria totesi.
 "Kukapa pitäisi?" Jippe kysyi.
 "Ei ainakaan Longchampisi", Ameria vastasi ja osoitti Jipen laukkua, jota kohden makkaralla oleva ketsuppi uhkaavasti hivuttautui. Jippe sai kohtauksen ja heitti makkaran nuotioon.
 "Hiljaa lapset!" Kira kivahti ja antoi luvan syömiseen (tosin rauhallisemmin). Porukka söi, joskin muutamat vääntelivät naamaansa; papusoppa ei ollut kenenkään lempiruokaa.
 "Puokki, eikö sinulla ole luumuja?" Nokkaeläin kysyi hetken kuluttua ja käänsi katseensa Puokkiin. Tai olisi kääntänyt, jos Puokki olisi ollut paikalla.
 "Missä Puokki on?" Jjack huudahti kauhuissaan. "Onko hän kadonnut?"
 Hullu ryntäsi telttaan, ja huusi sieltä: "Luumut ovat täällä! Hän ei lähtenyt vapaaehtoisesti." Kaikki rupesivat sitten miettimään mitä Puokille oli tapahtunut.
 "Ehkä alienit ovat kaapanneet hänet!"
"Ehkä hän söi pilaantuneen luumun, ja hän lähti sairaalaan?"
"Jos hän lähti etsimään lisää luumuja..?"
"Luulen että hänelle tuli hätä.."
 Tämän tapaista ehdottelua jatkui vielä minuutin verran, kunnes Kira hiljensi kaikki. "Olkaa hiljaa, ja antakaa minun miettiä.. jos vain keksisin jotakin..?"
 "Toivotaan, että seuraava lauseesi alkaa sanoilla 'minulla on idea'", Ameria totesi kuivasti.
"Niin alkaakin!" Kira huudahti. "Etsitään Puokki!"
 Ameria läimäytti käden otsalleen. "Tuopa ei tullut kenellekään meille mieleen."
"Ei tietenkään, olenhan pomonne", Kira vastasi virnistäen. "Jjack ja Haili, lähtekää tuohon suuntaan. Minä ja Chibs menemme tuonne, Nokkis ja Hullu tuonne päin ja Ameria ja Jippe tuonne."
 Kaikki tottelivat ja erkanivat tahoilleen.

 "Missä luulet Puokin olevan?" Hullu kysyi Nokkaeläimeltä, joka vastasi olkapäiden kohautuksella.
 "Tuskin hän kovin kauas on eksynyt. Ehkä hän oli jo nukkumassa", Nokkis vastasi. "Ehkä et huomannut häntä."
 "Olisin sitten tallannut hänen päälleen. Hänhän nukkuu aivan oven edessä", Hullu sanoi. Heidän telttansa olikin hyvin ahdas. Se oli alun perin tarkoitettu vain viidelle ihmiselle, mutta nyt siellä nukkui kahdeksan. Tai seitsemän, jos he eivät löytäisi Puokkia.
 "Toivottavasti löydämme hänet ehjänä", Nokkaeläin sanoi.
 "Niin, ei olisi kiva raahata telttaan puolikasta hänestä", Hullu vastasi. Nokkis nyökkäsi ja he jatkoivat matkaansa.

 Haili ja Jjack askelsivat rintarinnan kurkistellen aina sopivin väliajoin milloin mihinkin – telttoihin, kivien taakse, pensaisiin ja puihin. He olivat löytäneet jo kolme nappia, liiskaantuneen kännykän, homeisen ja toukkien peitossa olevan suklaapatukan ja kaksikymmentä frangia. Puokkia ei näkynyt.
 "Ehkä hän on kadonnut kokonaan", Jjack ehdotti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa. "Ehkä hän on suuttunut minulle.. tai meille.. tai vaikka sinulle?"
 "Älähän nyt", Haili vastasi lohduttavasti ja taputti Jjackia selkään. "Kyllä me hänet löydämme. Ja jos emme me, niin jotkut muut."
 Hailin äänensävynsä oli rohkaiseva, ja Jjackiekin piristyi.
 "Niin, kyllä vain", tämä sanoi ja nyökkäsi. "Kunhan vain etsimme sinnikkäästi."

 "Ajattelin ensin, että Kira voitti matkan Pariisiin", Jippe sanoi. "Tarkoitan shoppailemaan vaikka Champs-Elyséelle."
 "Champs-Elyséehän on se katu Pariisissa, jonka varrella on paljon merkkivaateliikkeitä?" Ameria vastasi vilkuillen samalla ympärilleen Puokin varalta.
 "Jeps", Jippe vastasi. "Sieltä saisi paljon ihania laukkuja: Fendiä, Chanelia, Guccia, Dolce & Gabbanaa.. jopa uuden Longchampin!"
 "Myyvätköhän ne Longchampia Champs-Elyséellä", Ameria vastasi mietteliäänä. "Ja eikö meidän pitänyt etsiä Puokkia, eikä keskustella Ranskan kalliista kadusta?"
 Jippe mutisi jotakin käsittämätöntä ja vilkaisi yhden puun latvustoon. Ei, ei Puokkia, kuten ei myöskään pensaikossa. Eikä häntä näkynyt kivenkään alla, saatika päällä.
 "Ehkä meidän pitäisi lähteä takaisin?" Jippe ehdotti varovasti, jos vaikka Ameria olisikin oikeasti vihikoira ihmishahmossa.
 "Hyvä idea. Jos muut vaikka olisivat löytäneet Puokin", Ameria vastasi nyökäten. "Katsellaan silti, jos vaikka näkisimme hänet paluumatkalla."

"Kuvittele", Chibu aloitti, "Puokki on kadonnut! Mihin hän on voinut mennä, mitä luulet?"
 "Hän on varmaan jo teltalla, ja ihmettelee mihin me olemme kadonneet", Kira vastasi järkevästi. Chibu nyökkäsi ja kurkisti puskan taakse.
 "Etsitään vielä hetki, ja palataan sitten teltalle, käykö Chibs?" Kira sanoi ja kurkisti toisen pensaan taakse. "Jos ja kun Puokki tulee takaisin, hän löytää meidät varmasti teltalta."
 "Selvä, pomo", Chibu vastasi ja vilkaisi sivusilmällä ohi liitävää puluvarpusta. Niitä Puokki oli päivällä kuvaillut, kun oli melkein kuristanut Chibsin.. ja kun Chibs oli melkein kuristanut Puokin.

 Kira pyöritteli makkarakeppiä hyppysissään. Jippe ja Ameriakin olivat jo tulleet – ilman Puokkia – ja kauempana olivat tulossa Hullu ja Nokkaeläin – ilman Puokkia hekin. Näköpiiriin ilmestyivät myös Haili ja Jjack.
 "Noh, häntä ei sitten löytynyt", Kira sanoi Chibulle, joka tuli ulos teltasta. "Ihmettelen vain, että mihin hän on hävinnyt."
 Kun kaikki olivat taas paikalla (paitsi Puokki) oli ilmapiiri jokseenkin surullinen. Jippe laski jopa Longchampinsa ruohikolle välittämättä ollenkaan siitä, että ruoho oli märkää.
 "Tuossa on linnunkakkaa", Jippe mutisi, ja siirsi laukkunsa toiselle puolelle. Silloin Chibulla sytytti, hän tiesikin missä Puokki oli.
 "Tiedän missä Puokki on!" Chibs huusi yhtäkkiä kovaan ääneen ja pongahti ylös. "Minä näytän, tulkaa nyt vain."

-----------------

A/N: Pisin luku tähän mennessä, en vain halunnut pätkäistä tätä mistään kohdasta. Anteeksi, jos kidutan teitä näin pitkällä tekstillä ^-^ Mutta juu, eipä tästä ole muuta sanomista. Puokki ottaa ja katoaa johonkin paikkaan, jonka Chibs tietää. Ei kovin arvoituksellista, aivokääpiökin tajuaa sen, missä Puokki on.
]]>

2006-10-08T19:15:00+03:00 2019-10-24T21:31:57+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/3-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 "Tultiin jo", Jippe totesi ja sai Kiran hyppäämään ilmaan säikähdyksestä. Jippe totta kai vain virnisti Kiran säikähdykselle, ja vieläpä perin omahyväisesti.
 "Jaa.. selvisivätkö ne muut hengissä?" Kira kysyi happamesti. Muilla hän tarkoitti tietysti Ameriaa, Chibua, Hullua, Puokkia ja muita, jotka olivat heidän mukanaan kiivenneet leirintäalueelle.
 "Toivovat että olisivat kuolleita", Jippe vastasi virnistäen ja astui sivuun, jotta Kira näkisi nämä muut, jotka olivat päässeet levähdystasanteelle.
 "Urgh. Inhoan Ranskaa", Ameria urahti, ja väisti yhtä ranskaa villisti sönkkäävää miestä. "Ja vielä enemmän inhoan sitä, kun tiedän mitä tuo mies sanoi." Kiran ja Jipen ilmeistä Ameria päätteli, että kumpikaan ei haluaisi kuulla, mitä mies sanoi. Niinpä niin.
 "Tyypin mielestä kiipeilyvälineet ovat seksikkäitä." Lauseen aiheuttaman hämmennyksen saattelemina Kira ja Jippe poistuivat molemmat omille tahoilleen päitään pudistellen.

 "Villi mesta", Puokki sanoi tutkaillessaan ympäristöä yhdessä Chibun kanssa.
 "Puokki. Kukaan ei enää sano "mesta", tiesitkö?" Chibu vastasi. "Ei niin kukaan, eikä edes niin kalkkiutuneessa maassa kuin Ranska. Mutta pakko myöntää, että täällä on aika kivaa."
 "Höh", Puokki vastasi kurkistaessaan yhteen telttaan. Teltta sai kuitenkin jäädä, sillä sisältä kuului kauhistunut kirkaisu. "Täällä ei ole suihkua eikä vessoja. Joutuu tekemään puskaan."
 Chibu ei viitsinyt vastata tähän epäilyttävään kommenttiin, vaan keskittyi silmäilemään ympäristöään. He olivat tulleet vastakkaisesta suunnasta, pystyttäneet telttansa osoitettuun paikkaan erään ranskalaismiehen suosiollisella avustuksella (Ameria oli toiminut tulkkina, joskin oli sekoittanut sanat 'naru' ja 'kaunis') ja lähteneet sitten kuka minnekin.
 "Anna kamerasi!" Puokki huudahti yhtäkkiä ja vetäisi kamerasta, joka roikkui Chibun kaulassa. "Tuolla on puluvarpunen, ne ovat kuolleet melkeinpä sukupuuttoon ja ne ovat todella harvinaisia!" Puokin sormi kävi, kun hän napsaili kuvia harvinaisesta puluvarpusestaan. Chibs otti kameran pois kaulastaan ja laittoi sen sitten Puokin kaulaan.
 "Meinasit kiskoa pääni irti", Chibu mutisi ja mulkaisi Puokkia. Toinen ei kuitenkaan huomannut, niin innoissan hän kuvasi puluvarpusta, sen pesää ja poikasia.
 "Nämä kuvat tekevät minusta varmasti miljonäärin", Puokki hehkutti innoissaan.
 "Ja minusta maailman tylsistyneimmän ihmisen. Tule nyt", Chibu vastasi ja nykäisi kameran nauhasta, joka sattui olemaan Puokin kaulassa. Yhtäkkisestä nykäyksestä hämmästyneenä Puokki ei osannut edes pysähtyä.
 "Puluvarpunen", Puokki raakkui, tuskin sai edes kunnolla henkeä. "Nyt kyllä kuolen.." Chibu päästi irti kameran nauhasta, ja Puokki rojahti nurmikolle.
 "Olet väkivaltainen", Puokki totesi tunnustellessaan kaulaansa. Chibs virnisti.

 "Olen sitä mieltä, että tämän paikan palvelutaso on liian matala", Jippe paasasi Hailille heidän telttansa ulkopuolella. Longchamp oli teltassa, turvallisesti jonkun makuupussin sisällä.
 "En kai voi käydä puskassa pissillä, enhän?" Jippe jatkoi autuaan tietämättömänä siitä, että Haili nukkui hattu silmillään. Hullu hujautti hieman kauempana mukana olevaa kannettavaa tietokonetta, ja tuli sitten Jipen ja Hailin luo.
 "Kone ei toimi kunnolla", Hullu sanoi. "Tarvitsen ruuvimeisselin", hän jatkoi. Jippe tuijotti oudoksuvasti Hullua, kun tämä meni telttaan.
 "Varo Longchampiani!" Jippe huusi ja konttasi sisään telttaan. Hullu ei tietenkään ollut tietoinen, että Jipen Longchamp sattui olemaan juuri hänen makuupussissaan, eikä kyllä Jippekään.
 "Kenen tämä on?" Hullu ärähti huomatessaan laukun makuupussinsa sisällä. Jippe ei ehtinyt edes sanomaan 'minun', kun laukku lensi kaaressa ulos. Jipeltä olisi päässyt itku, jos hän olisi nähnyt, miten kostea ruoho tahrasi hänen laukkunsa.
 "Sinä…senkin... KOSKIT LAUKKUUNI!" karjui Jippe kasvot punaisena, kun Hullun naama puolestaan venähti. Viimeiseksi mainittu päätti vaihtaa pikaisesti maisemaa.
 "Voi ei", Jippe inisi tullessaan ulos teltasta. Hullu oli jo kaukana. "Haili, katso laukkuani! Olisit voinut edes ottaa Hullun kiinni, jotta olisin voinut läimäistä häntä kunnolla.." Jippe jatkoi jaaritteluaan, mutta tuli yhtäkkiä tajunneeksi, että Haili oli yllättävän hiljaa.
 "Haili?" hän kysyi ja kävi nostamassa hiljaa Hailin hattua. Toinen vain nukkui. Jippe antoi tämän vain jatkaa uniaan, eihän hänkään niin sydämetön olisi, että herättäisi kesken unien.
 "Tyypillistä", Jippe mutisi pitäessään laukkuaan tiukasti sylissään ja mulkoillessaan Hailia.

-----------------

A/N: Tarina jatkuu hyvin samanlaisissa merkeissä. Tämä osa on kai edellistä hieman pidempi, mutta pidempää on kai kivempi lukea, kuin lyhyttä. Eipä muuta sanottavaa oikeastaan ole. Enjoy ^-^
ps. Kira teki edellisestä osasta hassun kuvan, "Puokki, kerää luumusi". Jos noita piirroksia alkaa tiputella enemmän, voisin tehdä niille oman sivun.
]]>

2006-10-08T12:50:00+03:00 2019-10-24T21:32:00+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/2-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 "Leirintäalueelle on vielä kolmen tunnin matka", Hullu sanoi istahtaessaan kannolle. Kauempana solisevan puron ääni tuntui rauhoittavalta. "Se kolme tuntiahan on melkein pelkkää suoraa ylös."
 Karttaa tutkiva Kira nyökkäsi. Hänen kartanlukutaitonsa ei ollut parhaimmasta päästä, mutta jotenkin hän onnistui paikantamaan retkikunnan sijainnin edes vilkaisematta ympäristöään. "Kauempana on muuten vesiputous. Vesi puroon tulee siitä", Kira sanoi. "Tämän mukaan meidän pitäisi mennä vesiputouksen läpi?"
 Ameria nappasi kartan Kiralta ja hymyili tietävästi (ja ärsyttävästi). "Tämä oli sinulla väärinpäin."
 "Höh", Kira vastasi ja kaivoi voileivän repustaan. Ei hän kuulostanut järin tuohtuneelta, enemmänkin huvittuneelta.
 "Meidän pitää mennä aivan vastakkaisesta suunnasta, ei sieltä, missä vesiputous on", Ameria totesi ja heilutteli karttaa, jotta kaikki näkisivät. Nokkaeläin vaikutti tyytymättömältä.
 "Olisin niin halunnut nähdä vesiputouksen. Niiden takana ei kuulemma edes kastu!" hän sanoi pettyneesti. "Olen lukenut vesiputouksista."
 "Niin varmasti, lastenkirjasta, jonka nimi oli Pikku vesiputous", Ameria hörähti. Vastoin hänen ajatuksiaan, kukaan ei nauranut. Ei edes hymyillyt. "Sori."
 Porukka jatkoi eväitään hiljaisuudessa. Linnut tosin laulelivat ja puro solisi. Tarkemmin, kun kuunteli, saattoi kuulla vesiputouksenkin suhisevan, tosin vaimeasti. Pieni tuulenvire huolehti siitä, että matkalaisilla ei ollut kuuma. Kukaan ei hiiskahtanutkaan, ehkä he eivät halunneet häiritä luontoa, ehkä heitä vielä ärsytti Amerian aikaisempi lausahdus.
 Loppujen lopuksi Puokki avasi kuitenkin suunsa, ja puki sanoiksi sen, mitä muutkin olivat varmasti ajatelleet: "Täällä on kaunista, tosi rauhaisaa."
 "Niin on", Kira totesi. "Mutta meidän pitää varmaankin mennä, että pääsemme leirintäalueelle vielä tänään. Ovatko kaikki syöneet?"
 "Hei, odottakaa meitä!" kuului hätääntynyt huuto kauempaa. Paikalle ryntäsi Jippe, ja hänen perässään raahautuivat Haili ja Jjack.
 "Luulitte voivanne jättää meidät jälkeen?" Jippe huudahti, ja heilutteli uhkaavan näköisesti Longchampin laukkuaan. "Olisit voinut ottaa edes minut mukaan.. vaikka Amerian tilalle."
 "Onko tuo aito Longchamp?" Ameria kysyi Jipeltä silmät ymmyrkäisinä. Jippe nyökkäsi happamesti ja vaati päästä mukaan. Kira totta kai myöntyi, olihan hänen oma vikansa, kun oli ottanut Amerian, eikä Jippeä.
 "Nyt voimme siis jatkaa matkaa!" Kira julisti ja heitti repun selkäänsä. "Puokki, kerää luumusi, olemme lähdössä.. lähdössä ylöspäin!" tämä jatkoi ja osoitti dramaattisesti vuorta.
 Porukka mutisi jotakin, mutta kaikki lähtivät kuuliaisesti Kiran perään. Olihan kuitenkin hänen ideansa, ja hän olisi vastuussa, jos joku loukkaantuisi tai jos Jipen Longchamp likaantuisi.

Noin kaksi tuntia myöhemmin, Mt. Blancin rinne
 "En tainnut vielä kiittää Kiraa housujeni likaannuttamisesta", Haili huikkasi edellään kapuavalle Jjackille. He roikkuivat narujen varassa, olivat roikkuneet jo puolisen tuntia.
 "Et kai", Jjack vastasi sopuisasti. Hailia ärsytti Jjackin äänensävy, ja tämä polkaisi vuoren seinämää vähän tarkoitettua kovemmin. Muutama kivenretale meinasi tiputtaa Jjackin.
 "Hei, varo vähän", Jjack sanoi. "Aiheutat vielä maanvyörymän ja sitten me kaikki kuolemme."
 Haili vain virnisti. "Sori, Jjackie."
 Hetken he sitten jatkoivat kiipeämistään muiden mukana, kunnes joku huusi alempaa jotakin. Äänestä päätellen se oli Puokki.
 "Täällä on luola! Saanko käydä katsomassa sitä?" Puokki huusi ylöspäin ensimmäisenä kiipeävälle Kiralle. Hassua, miten Kirasta oli tullut porukan johtohahmo.
 "Saat, mutta katsokin ettet vedä meitä alas", Kira huusi takaisin. "Viisi minuuttia, sitten jatkamme." Hän ajatteli keskeytyksen korvaavan yhden lepotauon.
 Viisi minuuttia kului, ja Puokki tuli ulos luolasta heilutellen jotakin kirjantapaista. "Luolassa oli joku kirja, ja haisevat sukat, jotka jätin sinne.."
 "Hienoa", Kira urahti. Salaa mielessään hän ihmetteli sitä, kun Puokki oli jättänyt sukat, mutta ottanut kirjan. "Pistä se kirja vaikka reppuusi ja jatkamme sitten." Puokki totteli, ja matka jatkui.

-----------------

A/N: Ensimmäinen osa, tavallaan toinen. Alun perin tämä ensimmäinen luku oli paljonkin pidempi, mutta päätin sitten jakaa sen kahteen osaan, koska kokonaisena se olisi ollut hirveän pitkä näin nettitarinaksi (tai miks näitä nyt kutsutaankaan). Sama slapstick-huumori jatkuu. Huomatkaa mukaan astuneet uudet hahmot.
]]>

2006-10-07T16:30:00+03:00 2019-10-24T21:32:02+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/1-luku missing https://missing.vuodatus.net/

 "Voitin sen! Kiipeilyloman nimittäin!" Kira huusi ja sai osakseen yllättävän paljon huomiota. Henkilö, jos toinenkin kääntyi katsomaan keskellä huonetta pomppivaa, huohottavaa ja kiljuvaa Kiraa. "Saan ottaa viisi henkilöä mukaan!"
 "Hei, perutetaan hieman, ok?" Ameria huusi jääkaapista, jota hän samalla kaiveli."Minkä kiipeilyloman ja mihin?" Jääkaappi paukahti kiinni ja Ameria kävi availemaan kokistölkkiä hiukset huurussa.
 "Pääsen Ranskaan!" Kira kiljui. "Mt. Blancille kiipeilemään!" Kokis suhisi ulos tölkistä vihreälle matolle, ja huoneessa tuli hiljaista - siis niin hiljaista, kuin nyt voi olla huoneessa, jossa joku kiljuu ja juoksee ympäriinsä.
 "Ketä aiot sitten ottaa mukaan?" Chibu kysyi ja antoi rätin Amerialle. "Tarvitset ainakin tulkin, sillä sinähän et osaa ranskaa, saatika sen puoleen italiaakaan, jos nyt oikein muistan."
 Kiran katse kääntyi mattoa pyyhkivän Amerian puoleen. "En niin, mutta tiedän jonkun, joka osaa." Kokistölkki kolahti lattialle ja kupliva neste valui matolle.

Viikkoa myöhemmin
 Kuusi vallan erikoisennäköistä ihmistä marssi peräkanaa ulos jonkinsorttisesta maasturista. Etunenässä kulki ryhdikkäänä, ja vallan uhmakkaana Kira ja loput viisi erinäisten tunteiden vallassa - kuka oli peloissaan, kuka turhautunut ja joku oli jopa huvittunut.
 "Tuonneko olemme sitten matkalla?" kysyi Nokkis osoittaen vuorta. Muut nyökkäsivät, Kira tosin oli heistä ainoa, joka näytti innostuneelta. Hetken kuluttua paikalle kurvasi toinenkin maasturi, josta hyppäsi ulos kaksi miestä ja kolme naista - puheesta päätellen ranskalaisia.
 "Menosha tuone?" yksi miehistä tuli kysymään Radolaisilta, joista jokainen vuorollaan piiloutui Amerian taakse. Ameria vain nyökkäsi vaivautuneesti ja mies lähti takaisin oman seurueensa luo. Ameria taas kääntyi hitaasti ympäri, ja kysyi: "No, joko lähdemme?" Hänen äänensä antoi ymmärtää, että ei vähempää voisi kiinnostaa. Kira nyökkäsi, ja hieroi käsiään yhteen.

-----------------

A/N: Päätin nyt lätkäistä tähän aluksi Alkusanat, jotta ei aloitettaisi ihan tyhjältä pohjalta. Tämä kuitenkin selkeyttää hieman ideaa, josta oikeastaan kukaan ei varmaankaan tiedä mitään. Siis mun lisäkseni tietty.. :D Musta tuntuu kuitenkin, et tää on jotenkin ärsyttävän dramaattinen alku.
]]>

2006-10-06T22:50:00+03:00 2019-10-24T21:32:04+03:00 https://missing.vuodatus.net/lue/2006/10/alkusanat missing https://missing.vuodatus.net/